2012

Vuoden 2012 Eläinsuojelijaeläin – sijaisemo Amanda

Pääkaupunkiseudun Eläinsuojeluyhdistys valitsi kymmenvuotiaan shetlanninlammaskoira Amandan ensimmäiseksi Eläinsuojelijaeläimeksi. Amanda on hoitanut orpoja poikasia jo vuosikausia: lähinnä kissan- ja koiranpentuja, mutta myös joitakin luonnonvaraisten eläinten orpoja poikasia. Amandan toimiessa emona luonnonvaraiselle poikaselle, on tietysti jo saatu varmuus siitä, ettei poikasta ole mahdollista palauttaa luontoon, vaan sen tulevaisuus on jatkosijoituksessa. Jatkosijoituspaikalla tarkoitetaan useimmiten virallista tahoa, kuten eläintarhoja, joilla on mahdollisuus saada hallussapitolupa luonnonvaraiselle eläimelle. Amanda on siis toiminut sijaisäitinä lähinnä pienpedoille, esimerkiksi ketuille ja supikoirille. Koira on myös hoitanut peuranvasoja, ja toiminut lähinnä "huvituttina" sekä lämmönlähteenä niille.

Amanda auttaa emäntäänsä SEY:n vapaaehtoista eläinsuojeluvalvojaa ja Pk-Esy:n hallituksen jäsentä Saria apua tarvitsevien luonnonvaraisten eläinten ja lemmikkien hoitamisessa. Amanda adoptoi pikkupennun itselleen, jonka jälkeen se nukkuu pentujen kanssa, leikittää, suojelee ja jopa imettää niitä. Superäiti Amanda pystyy nimittäin tekemään maidon, jos orpo pentu sitä tarvitsee. Sillä on erittäin voimakkaat äidinvaistot ja huolehtimisen tarve, koira nauttii selvästi äitinä olostaan.

Amanda on syntynyt omistajansa Sarin luona, joka omisti myös Amandan äidin Ambrosian. Ambrosia oli myös poikkeuksellisen huolehtiva ja empaattinen koira, jolta Amanda on varmasti perinyt ominaisuutensa. Amanda on aloittanut jo varhain emon uransa, kun sen äidillä oli toiset pennut. Amanda halusi kovasti osallistua sisaruspuoliensa hoitamiseen, suojelemiseen, leikittämiseen sekä vahtimiseen. Kun Amandalla ja sen emolla oli myöhemmin pennut samaan aikaan, oli pennut ja emot siirrettävä samaan isoon pentulaatikkoon, sillä Amanda ei tyytynyt hoitamaan ainoastaan omaa jälkikasvuaan, vaan ramppasi molemmissa pentulaatikoissa huolehtimassa kaikista uusista pikkuisista. Ambrosia sekä kaikki pikkupennut tuntuivat myös hyvin tyytyväisiltä kahden emon pentulaatikkoratkaisuun.

Amanda hoitaa pentunsa lajista riippumatta tunnollisesti, suurella ylpeydellä sekä rakkaudella. Kertaakaan se ei ole kieltäytynyt adoptoimasta orpoa poikasta. Vietettyään ensimmäisen tunnin poikasen kanssa, sen katseesta tulee omistushaluinen ja epäluuloinen, jopa fanaattinen. Se antaa perheen muiden koirien hieman tutustua uuteen tulokkaaseen, mutta sen jälkeen se suhtautuu varauksellisesti pennustaan kiinnostuneisiin koiriin sekä perheen ulkopuolisiin ihmisiin. Amanda on älykäs ja seuraa ympäristöä herkeämättä. Jos toisilla koirilla alkaa kärsivällisyys loppua innokkaiden sekä villien leikki-ikäisten orpolasten kanssa, Amanda houkuttelee pennut välittömästi pesään tai leikkimään kanssaan. Amandan omistaja pääsee vain harvoin komentamaan adoptiopentuja. Jos pennut järsivät matonreunaa tai tekevät muita tuhmuuksia, omistajan ei tarvitse kuin nousta sijoiltaan tai lähestyä, niin nopeaälyinen paimenkoira toimii. Se liikkuu salamannopeasti matalana ja korvat luimussa houkuttelemaan pennut pois pahanteosta, jotta emäntä ei vain saisi aihetta puuttua pikkupentujen kasvatukseen.

Kissanpennut

 

Supikoiranpentu