2014

Vuoden 2014 Eläinsuojelijaeläin - verenluovuttajasankari Siimeon

Siimeon, kutsumanimeltään Simo, on 16 -vuotias suomenhevosruuna. Verenluovuttajana leppoisa ja rauhallinen Simo on jo konkari, luovutuskertoja on tähän mennessä kertynyt kahdeksan. Ensimmäisen kerran Simo luovutti verta vuonna 2008 käydessään hevossairaalassa ontumatutkimuksessa. Simon omistaja Saara oli kuullut verenluovutuksesta sairaalassa työskentelevältä ystävältään ja koska paikanpäälle oltiin muutenkin menossa ja hevonen oli luovuttajaksi sopiva, päädyttiin kantamaan oma kortensa kekoon.
Maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen täysin vapaaehtoisuuteen perustuva hevosten veripankki perustettiin vuonna 2002 Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Tätä ennen plasmaa oli tarvittaessa tilattu ulkomailta, mutta suu- ja sorkkataudin riehuessa Euroopassa vuonna 2001 plasman maahantuonti kiellettiin. Verituotteiden tarve ei kuitenkaan lakannut, joten tuolloin heräsi ajatus vapaaehtoisuuteen pohjautuvasta veripankista. Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu on tukenut toimintaa alusta alkaen muun muassa lahjoittamalla käytöstä poistettuja laitteita sekä jakamalla korvaamatonta tietotaitoa.

Turvallisuuden vuoksi luovuttajahevosen pitää olla 2-16 vuoden ikäinen ja yli 300 kg painoinen sekä kaikin puolin terve. Rokotuksista ja loishäädöistä tulee olla huolehdittu säännöllisesti sekä hevosen on täytynyt asua Suomessa viimeiset 24 kuukautta. Hevonen ei myöskään ole koskaan saanut olla tiineenä, sillä useimmiten syntyvällä varsalla on eri veriryhmä kuin emällään, joka on saattanut käynnnistää tamman vasta-ainetuotannon tiineyden aikana. Minimiluovutusvälinä hevosilla pidetään kahta kuukautta, jotta hevosen elimistöä ei rasiteta liikaa.

Pääsääntöisesti hevoset rauhoitetaan verenluovutusta varten, sillä harva hevonen seisoo paikallaan päätään heiluttamatta noin tunnin verran, jonka verenluovutus kokonaisuudessaan kestää. Veri otetaan kaulalaskimosta. Hevosilla eri veriryhmiä on satoja tuhansia, joten niitä ei luovutustilanteessa testata. Hevonen sietää kuitenkin yleensä hyvin vierasta verta. Samanrotuisilla hevosilla veriryhmät ovat yleensä lähempänä toisiaan. Luovuttajahevosen elämään verenluovutus ei juurikaan vaikuta; parin seuraavan päivän ajan tulisi välttää kovaa valmennusta ja luovutuspäivänä varmistaa riittävä nesteen saanti.

Yleisin verituotteita tarvitseva hevospotilas on pikkuvarsa, jolla on vasta-ainepuutos. Aikuisen hevosen plasmainfuusioon syynä voi olla esimerkiksi verenmyrkytys ähkyn tai vakavan ripulin yhteydessä, veren proteiinien vähyys ja erilaiset vuotohäiriöt. Kokoverta voidaan käyttää mm. anemioiden sekä akuutin verenvuodon (esimerkiksi leikkauksesta tai traumasta johtuva) hoidossa.

Noin 40-50 hevosta käy vuosittain luovuttamassa verta. Verenluovuttajiksi ilmoitettuja hevosia ei kuitenkaan koskaan ole liikaa. Eritoten tilanteissa, joissa tarvittaisiin verenluovuttaja paikalle akuuttiin tarpeeseen, on välillä hyvin vaikea löytää luovuttajaa. Useimmiten tällainen tilanne on kokoveren tarve, sillä kokoverta ei voi säilöä varastoon. Yliopistollisen eläinsairaalan Hevosten veripankilla ei ole kiinteitä luovutuspäiviä, vaan luovuttajia otetaan vastaan työvuorojen ja muun ajanvarauksen salliessa. Toivottavaa olisi, että hevosten omistajat toisivat hevosiaan verenluovutukseen nykyistä enemmän myös muun toimenpiteen, esimerkiksi kengityksen, ontumatutkimuksen tai ostotarkastuksen, yhteydessä.

Helsingin Yliopistollisen eläinsairaalan lisäksi hevoset voivat luovuttaa verta myös nyt keväällä 2014 aloittaneessa kaupallisessa plasmapankissa, joka sijaitsee Kuopiossa.