Kissa -kasvissyöjä?

Jos on itse ollut vuosikausia kasvissyöjä, luopunut ehkä maitotuotteista ja nahkakengistäkin sekä yrittänyt saada myös muut perheessä jättämään lihan syömisen, tulee jossakin vaiheessa ymmärrettävästi mieleen, pärjäisikö myös lemmikki kasviksilla. Kissojen ja koirien kasvissyönnistä on samoja etuja kuin ihmistenkin: eläinten kärsimys ja tappaminen vähenevät, samoin kuin ympäristön kuormitus. Eläinten itsensä kannalta se ei ole kuitenkaan järkevää.

Kissa on ehdoton lihansyöjä. Se tarvitsee mm. koiraa enemmän lihan proteiineja ja niistä saatavia aminohappoja, kuten tauriinia ja arginiinia. Kissan elimistön kyky muodostaa tauriinia on puutteellinen, ja vain eläinperäisessä ravinnossa on sitä kissan tarpeisiin riittävästi. Jos valkuaisaineita on ravinnossa vain vähän, se voi aiheuttaa mm. karvan muuttumisen karkeaksi, ihovaurioita ja apaattisuutta. Pahimmassa tapauksessa tauriinin puute voi johtaa jopa kissan sokeutumiseen. Välttämättömiä aminohappoja korvaavia synteettisiä valmisteita on olemassa, mutta niiden riittävyydestä ei olla yksimielisiä.

Kissan täytyy saada ravinnostaan myös tarpeellinen määrä eläinperäisiä rasvoja. Rasva sisältää välttämättömiä rasvahappoja, jotka ovat tärkeitä ihon ja turkin terveydelle sekä munuaisten toiminnalle. Lisäksi välttämättömät rasvahapot toimivat elimistössä myös muissa tärkeissä tehtävissä, kuten rasvaliukoisten vitamiinien kantajina. Kissat eivät myöskään esimerkiksi pysty valmistamaan beetakaroteenista A-vitamiinia, joten niiden on saatava sitä eläinperäisestä ruoasta.

Kissat eivät välttämättä tarvitse hiilihydraatteja ravinnossaan, vaikka voivatkin käyttää niitä energianlähteenään. Ylenmäärin hiilihydraatteja sisältävää ravintoa kissan elimistö ei siedä. Esimerkiksi sokerit ja tärkkelys ovat hiilihydraatteja, ja niitä on paljon viljatuotteissa. Tasapainoisessa ravinnossa ravinteita on oikea määrä ja kukin ravinne on oikeassa suhteessa energiasisältöön verrattuna. Kissan tulee saada kaikki tarvitsemansa ravintoaineet siitä määrästä ruokaa, jonka se jaksaa syödä. Pavut, pähkinät, siemenet ja vastaavat kasvikunnan proteiinilähteet sulavat kissojen elimistössä huonosti, sillä niiden ruuansulatuskanava on lyhyt verrattuna ihmisen elimistöön. Tästä syystä kissat eivät kykene käyttämään niistä saatavia ravintoaineita samalla tavoin hyväkseen kuin ihmiset. Kissanpentu kasvaa 15 kertaa nopeammin kuin ihminen, joten seuraukset pentuiän puutteellisesta ruokavaliosta voivat olla erityisen ikävät. Myös emokissan ruokinnan kanssa tulee olla erityisen tarkkana.

Jos kissan ruokinnasta on epävarma tai mikäli muuttaa kissan ruokintaa merkittävästi, kannattaa aina kysyä ensin eläinlääkäriltä. Tämä on tärkeää varsinkin silloin, kun kissa on vanha tai sillä on erityisruokavalio.

Ympäristöystävällisesti tuotetuissa ja luonnonmukaisista raaka-aineista valmistetuissa kissanruuissa on jo valinnanvaraa. Niissä on käytetty säilöntäaineina esimerkiksi luonnon mineraaleja. Jos luomu ei käy kukkarolle, lähikaupan palvelutiskiltä saa kotimaista lihaa, riistaa tai kotimaista kalaa.
Kissalle kannattaa antaa ruokaa vain sen verran kuin se kerralla syö, jottei syömättä jäänyttä ruokaa tarvitse heittää pois. Tällä tavoin voi halutessaan vähentää lemmikin ravinnosta aiheutuvia ympäristöhaittoja.

Kun päätyy ottamaan kissan lemmikikseen, sen luontaiset tarpeet tulee tiedostaa. Ei ole eettisesti oikein tehdä lihansyöjästä ”keinotekoisesti” kasvissyöjää.

Lähteet:

Eläinlääkäri.fi: http://www.elainlaakari.fi/klinikat/kissaklinikka/hoito-ohjeet/ravinnon-tarve/
Vihreä lanka: http://www.vihrealanka.fi/forum/onko-vihrean-oltava-kasvissyoja,
Vegaaniliitto: http://www.vegaaniliitto.fi/ukk.html

Teksti: Laura Virtanen